Mietin tässä mitä tekisin öiden suhteen. Melli herää yöllä ja kolistaa aitauksen reunaa. Kun käydään ulkona, on selvää että syystä minut herätti. Viime yönä herätyksiä tuli kuitenkin kaksi.
Mentiin aika myöhään nukkumaan, koska iltapissin jälkeen tuli taas villikohtaus. Puolen yön maissa molemmat saivat silmänsä ummistettua. Kello 2.30 tuli herätys. Ulkoiltiin ja varmaan koska ulkona oli pimeää, koira jäi kiltisti ulkoilun jälkeen omaan aitaukseensa, ja valitti vain vähän kun kiipesin parvelle nukkumaan. Uusi herätys tuli kello 5.30. Tämän kerran jälkeen paluu kotiin menikin sitten riehumisen puolelle. Kovaa vikinää ja ulvontaa aitauksessa. Kun kävi ilmeiseksi, että ulina jatkuu, valitsin hiljaisen hetken ja kiipesin istumaan aitauksen lähelle. Koira teki kaikkensa saadakseen huomiota, mutta olin passiivisena siinä. Sitten kun se vähän rauhoittui, menin yhä kauemmaksi ja lopulta parvelle. Saatiin taas unen päästä kiinni, mutta tunti touhuissa meni. Onneksi viimeinen herätys tuli vasta klo 9.30, joten yhteensä yöunta kertyi tarpeeksi.
Ilmeisesti Melli kokee kaikki ne hetket yksinolemiseksi, joina ei näe minua, vaikka kuulisikin puuhailuni. Äsken harjoittelimme sitten ihan oikeaa yksinoloa, kävin alakerrassa viemässä roskia. Kuuntelin pihalla lohdutonta ulinaa, mutta sitä kesti vain noin viisi minuuttia. Odottelin vielä ja totesin että hiljaisuus jatkuu, joten palasin sisälle ja tapasin hereillä olevan pennun. Olin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jätin sen aitaukseensa, jonne se on nyt nukahtanut.
Mukavampia juttuja oli tänään tehdyt harjoitukset. Melli malttaa istua jo kohtuullisen pitkään, vaikka tietää että minulla on makupala kädessä ja vaikka peruutan. Käytiin myös testailemassa lasten leikkipuiston laitteita. Koira leikki tyytyväisenä solmulla heiluvan tason päällä, eikä ollut moksiskaan kun nostin sen parin metrin korkeuteen seisoskelemaan ja makupaloja syömään. Se käveli myös korkean kiviaidan päällä, ja meni siellä istumaankin. Kaikki on edelleen siis superiisiä! Ainoa jännitysmomentti oli pysähtynyt lakaisuauto, jota piti aika pitkään katsoa, ettei se pure..
Mentiin aika myöhään nukkumaan, koska iltapissin jälkeen tuli taas villikohtaus. Puolen yön maissa molemmat saivat silmänsä ummistettua. Kello 2.30 tuli herätys. Ulkoiltiin ja varmaan koska ulkona oli pimeää, koira jäi kiltisti ulkoilun jälkeen omaan aitaukseensa, ja valitti vain vähän kun kiipesin parvelle nukkumaan. Uusi herätys tuli kello 5.30. Tämän kerran jälkeen paluu kotiin menikin sitten riehumisen puolelle. Kovaa vikinää ja ulvontaa aitauksessa. Kun kävi ilmeiseksi, että ulina jatkuu, valitsin hiljaisen hetken ja kiipesin istumaan aitauksen lähelle. Koira teki kaikkensa saadakseen huomiota, mutta olin passiivisena siinä. Sitten kun se vähän rauhoittui, menin yhä kauemmaksi ja lopulta parvelle. Saatiin taas unen päästä kiinni, mutta tunti touhuissa meni. Onneksi viimeinen herätys tuli vasta klo 9.30, joten yhteensä yöunta kertyi tarpeeksi.
Ilmeisesti Melli kokee kaikki ne hetket yksinolemiseksi, joina ei näe minua, vaikka kuulisikin puuhailuni. Äsken harjoittelimme sitten ihan oikeaa yksinoloa, kävin alakerrassa viemässä roskia. Kuuntelin pihalla lohdutonta ulinaa, mutta sitä kesti vain noin viisi minuuttia. Odottelin vielä ja totesin että hiljaisuus jatkuu, joten palasin sisälle ja tapasin hereillä olevan pennun. Olin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jätin sen aitaukseensa, jonne se on nyt nukahtanut.
Mukavampia juttuja oli tänään tehdyt harjoitukset. Melli malttaa istua jo kohtuullisen pitkään, vaikka tietää että minulla on makupala kädessä ja vaikka peruutan. Käytiin myös testailemassa lasten leikkipuiston laitteita. Koira leikki tyytyväisenä solmulla heiluvan tason päällä, eikä ollut moksiskaan kun nostin sen parin metrin korkeuteen seisoskelemaan ja makupaloja syömään. Se käveli myös korkean kiviaidan päällä, ja meni siellä istumaankin. Kaikki on edelleen siis superiisiä! Ainoa jännitysmomentti oli pysähtynyt lakaisuauto, jota piti aika pitkään katsoa, ettei se pure..
No comments:
Post a Comment