Yökyläilyä, ihmisjoukkoja ja leikkimistä

Meilläpäs on ollut niin kiireistä, ettei olla blogiakaan ehditty päivittelemään! Kuviakaan ei ole pitkään aikaan laitettu, tänään nyt sitten vähän enemmän.

Neiti Mellistä on tullut jo iso tyttö. Se leikkii sujuvasti koirapuistossa, ei juuri enää arastele muita koiria (paitsi niitä, jotka käyttäytyvät jotenkin äkkiväärästi tai ovat hassun näköisiä), pystyy olemaan neljäkin tuntia yksin ja bonuksena, se on oppinut pureskelemaan porttiaan kiinnipitävän narun poikki, joten se on hyvin konkreettisestikin lentänyt pesästä.. Houndini! Onneksi mitään tuhoja ei ole tehty, se vaan odottaa kiltisti eteisen ovella.

Mitä uutta siis on tapahtunut? No ainakin se, että Melli on ollut kaksi kertaa yökylässä! Äidin luona jopa kaksi yötä, ja Vilkkeen kotona yhden. Äidin koti oli tietenkin etukäteen tuttu, ja yökyläilyyn tuli mahdollisuus kun minulla oli iltamenoa. Melli on myös viettänyt päiviä samassa paikassa päivähoidossa, kun olen joutunut istumaan yliopistolla tiiviisti tällä viikolla. On kiva kun on koiranhoitoapuja! Tuntuu, että Melliä vaihtelu vaan virkistää. Vilkkeen luo Melli meni ihan tarkoituksella kokeilemaan, miten yökyläily onnistuu jos paikka ei ole etukäteen tuttu. Helpointa oli toteuttaa suunnitelma toisen koiranomistajan kanssa, jolla on vielä pentuaitaus kotona. Käytiin siis illalla leikittämässä hauvat kunnolla ja sitten kumpikin sai viedä kuraisen ja väsyneen pennun kotiinsa. Vilke oli täällä yötä varsin kiltisti, vähän vikisi ja hiukan oli levoton yöllä, mutta nukkui Mellin paikalla ja pureskeli luita ihan tyytyväisenä. Mellilläkin oli ilmeisesti mennyt hyvin, ei pissejä sisälle, ei kovin paljoa itkemistä eikä valvomisia. Hyvä, että tuli testattua! Aamulla vaihdettiin pennut takaisin, kumpikaan ei ollut moksiskaan. Melli sai myös Vilkkeeltä paljon hienoja lahjoja, mukaan lukien mahtavat pinkit valjaat! :)

Yökyläpoika

Valjastetut söpöläiset!

On ollut kivaa kun pentu kasvaa. Melli osaa kotona ottaa ihan iisisti ja on tyytyväisen tuntuinen ulkoilumääriinsä. Se ei tunnu ollenkaan saavan tarpeekseen koirapuistoista, mutta yritetään kuitenkin joka päivä käydä myös hihnakävelyllä, jatkaa tokopuuhasteluita ja leikkiä ihan kahdestaankin. Eilen pelattiin futista tuossa lähikentällä, kun paikalle sattui luokallinen (ehkä) kolmasluokkalaisia. Sanoin muutamalle, että Melli on ihan kiltti, sitä saa silittää. Lopulta koko luokka oli koiran ympärillä paijaamassa. Ja mitä tekee pentu? Makaa selällään keskellä lapsilaumaa aivan onnesta soikeana! Lapsiin sosiaalistaminen on selvästi onnistunut..

Koirapuistot <3

Paras leikkikaveri, jonka kanssa... 

Riehutaan!

Hengaillaan!

Käydään baareissa!

Ja taas riehutaan!

Sit me vaan ollaan aika ylisöpöjä...

Sanoiko joku söpö?!

Mä luulen, että ne sanoi kyllä komea!

Välillä käytän kylmästi hyväksi sitä, että asutaan ihan leikkipuiston vieressä. Kun aidan taa menee kävelemään pennun kanssa, yleensä tulee aina rapsuttajia paikalle. Toimii, väsyttää hauvan ja ilahduttaa omistajaa ja lapsia! Väsyttämiseen muutenkin ihmisjoukot ovat olleet mitä oivallisimpia. Välillä käydään kaupungilla ihmettelemässä, fyysistä rasitusta ei juuri lainkaan, mutta hajut, rapsutukset, äänet ym ovat niin uuvuttavia, että sen jälkeen on hyvä mennä kotiin nukkumaan!

Uusi juttu on myös ollut pennun ottaminen mukaan kahviloihin ja ravintoloihin. Netissä on hyvä lista koiraystävällisistä kahviloista ja ravintoloista, jota olen käyttänyt hyväksi. Tuon listan paikkojen lisäksi moniin muihinkin saa viedä hyväkäytöksisen koiran, mutta kannattaa aina soittaa etukäteen. Melli on nyt käynyt Siltasen brunssilla (paljon herkkuja lattialla...), Mokossa ja Fubukissa lounaalla (hyvin meni, Moko on tosi hyvä siitä, että siellä on paljon tilaa), sekä Chaplinissa pelaamassa biljardia (musiikki ei ole liian kovalla ja sivupöydät on tosi rauhallisia, siellä oli hyvä ottaa torkut!). Haave koirasta, jonka voi ottaa mukaan mihin tahansa alkaa olla todellisuutta! Melli on myös muutaman kerran odotellut hetken sellaisten kauppojen edessä, joiden sisältä pystyy tarkkailemaan mitä koira puuhaa. Ei se innoissaan jää odottamaan, liikuskelee vähän, mutta ei tee mitään epätoivoista eikä itke. Hyvä alku! Tarkoitus ei ole tosiaan siis sitä pitkiä aikoja seisotella missään, mutta on kiva, jos se pystyy odottamaan maitopurkin hakemisen ajan. Meidän kadun Alepasta oli kuulemma vielä luvattu, että koira saa odottaa tuulikaapissa, mikä on tietenkin ehdottomasti hyvä juttu.

On se aika ihana otus. Mutta nuo murtautumistaidot eivät kyllä ole plussaa! Tänä aamuna luettiin vierekkäin Hesaria. Onneksi Mellille kelpaa eilinenkin lehti.

Saanko lukea?

Melkein koko lehti jo valmis!