Elämä on asettunut normaaleihin uomiinsa täällä kotona vähitellen. Yöt nukutaan kokonaan pissimättä, mikä on mahtavaa ja tekee omistajasta hyväntuulisen. Muutenkin sisäsiisteys on hyvällä mallilla, lähtökohtaisesti kaikki tehdään ulos, ellei omistaja äidy laiskaksi ja venytä ulos lähtemistä.. Melli karkailee välillä aitauksestaan, mutta on muuten kiltisti. Hampaita käytetään edelleen vähän liikaa..
On yllättävän hauskaa asua pennun kanssa näin keskustassa. Joka päivä tavataan kivoja ihmisiä ja koiria. Eilen aamulla pelattiin melkein tunti futista kahden 10-vuotiaan pojan kanssa lähikentällä. Toissapäivänä tavattiin mm. superkiltti irlanninsusikoira. Oikeastaan joka päivä Melli on päässyt tutustumaan uusiin koiriin ja leikkimään, mutta samalla ollaan myös saatu harjoitella muiden koirien ohittamista kadulla ihan urakalla!
Hihnassa kulkeminen sujuu pääasiallisesti hyvin. Melli on suurimmaksi osaksi lakannut jahtaamasta kengännauhoja ja hihnaakin pureskellaan vaan kun on aivan liikaa energiaa. Se on myös oppinut että nätistä kävelemisestä voi pudota makupala jos toinenkin, joten ottaa kivasti kontaktia myös kadulla.
Muita oppeja on maahanmeno, joka alkaa vähitellen sujua. Muuten ollaan harjoiteltu vanhoja juttuja, istumaan jäämistä liikkeestä ja sitä, että kierrän koiran kun se istuu. Sujuu molemmat kohtuullisen mallikkaasti. Nyt mietinkin mitä muuta keksitään. Vanhoja juttuja tietysti toistetaan koko ajan samalla, mutta sitten kun maahanmeno on yhtä varma kuin istuminen, olisi kiva miettiä seuraavaa. Ehkä se on se seisominen. Mutta sitä en ole oikein osannut koskaan kunnolla opettaa... Pentutoko tulee tarpeeseen!
Tänään oltiin Wirneen porukalla rallytokopäivää viettämässä. Olisi ollut kiva kokeilla koko rataa sillä tavalla kevyellä kädellä, mutta siitä ei tullut mitään, kun se oli auringossa! En taas ajatellut koko juttua ja yritin viedä Melliä sinne.. Ei hyvä idea! Nyt sen silmänympärykset taas vähän punoittavat, vaikka noita muutamaa rataminuuttia lukuunottamatta oltiin koko ajan varjossa. Hauva on kuitenkin onnellinen, koska sai painia sydämensä kyllyydestä. Kyllä on väsyttänyt melkein koko illan iltakävelyä lukuunottamatta!
Iltakävelyllä vastaan tuli muuten taas vanha jännityksenaihe. Skeittarit. Skeittilaudoista lähtee aika kova ääni kun niitä hakkaa betoniparkissa. Katseltiin niitä sitten aika pitkään ja syötiin makupaloja. Luulen, että aika iso osa kammosta lähti jo, mutta jatkamme siedätystä. Onneksi parkki on tuossa ihan lähellä niin voidaan käydä ihmettelemässä säännöllisesti.
On yllättävän hauskaa asua pennun kanssa näin keskustassa. Joka päivä tavataan kivoja ihmisiä ja koiria. Eilen aamulla pelattiin melkein tunti futista kahden 10-vuotiaan pojan kanssa lähikentällä. Toissapäivänä tavattiin mm. superkiltti irlanninsusikoira. Oikeastaan joka päivä Melli on päässyt tutustumaan uusiin koiriin ja leikkimään, mutta samalla ollaan myös saatu harjoitella muiden koirien ohittamista kadulla ihan urakalla!
Hihnassa kulkeminen sujuu pääasiallisesti hyvin. Melli on suurimmaksi osaksi lakannut jahtaamasta kengännauhoja ja hihnaakin pureskellaan vaan kun on aivan liikaa energiaa. Se on myös oppinut että nätistä kävelemisestä voi pudota makupala jos toinenkin, joten ottaa kivasti kontaktia myös kadulla.
Muita oppeja on maahanmeno, joka alkaa vähitellen sujua. Muuten ollaan harjoiteltu vanhoja juttuja, istumaan jäämistä liikkeestä ja sitä, että kierrän koiran kun se istuu. Sujuu molemmat kohtuullisen mallikkaasti. Nyt mietinkin mitä muuta keksitään. Vanhoja juttuja tietysti toistetaan koko ajan samalla, mutta sitten kun maahanmeno on yhtä varma kuin istuminen, olisi kiva miettiä seuraavaa. Ehkä se on se seisominen. Mutta sitä en ole oikein osannut koskaan kunnolla opettaa... Pentutoko tulee tarpeeseen!
Tänään oltiin Wirneen porukalla rallytokopäivää viettämässä. Olisi ollut kiva kokeilla koko rataa sillä tavalla kevyellä kädellä, mutta siitä ei tullut mitään, kun se oli auringossa! En taas ajatellut koko juttua ja yritin viedä Melliä sinne.. Ei hyvä idea! Nyt sen silmänympärykset taas vähän punoittavat, vaikka noita muutamaa rataminuuttia lukuunottamatta oltiin koko ajan varjossa. Hauva on kuitenkin onnellinen, koska sai painia sydämensä kyllyydestä. Kyllä on väsyttänyt melkein koko illan iltakävelyä lukuunottamatta!
Iltakävelyllä vastaan tuli muuten taas vanha jännityksenaihe. Skeittarit. Skeittilaudoista lähtee aika kova ääni kun niitä hakkaa betoniparkissa. Katseltiin niitä sitten aika pitkään ja syötiin makupaloja. Luulen, että aika iso osa kammosta lähti jo, mutta jatkamme siedätystä. Onneksi parkki on tuossa ihan lähellä niin voidaan käydä ihmettelemässä säännöllisesti.
No comments:
Post a Comment