Juu, taas on aikaa kulunut. On se vaan hyväksyttävä, että arki vie eteenpäin niin kovaa tahtia, että ei paljon pentupäivityksiä ole tullut tehdyksi. Kuviakaan ei ole, kun koko ajan on vaan niin pimeää! Joitakin aiemmin otettuja kyllä löytyy, laitetaan ne nyt tähän.
 |
| Kera siskojen |
 |
| Mamma ja lapsia |
 |
| Siskokset (eikä tunnelma oikeasti ollut yhtään masentunut!) |
 |
| Joutsenten bongailua |
 |
| Ihanat leikit |
 |
| Etpäs saakaan kiinni! |
Päivittämättömyys ei tarkoita, etteikö elämä hauvan kanssa olisi menossa myös vauhdilla eteenpäin. Melli on jo iso roikale, mutta edelleen kiltti kuin mikä. Maaginen seitsemän kuukauden rajapyykki iskee ensi viikolla, odotan teinikapinaa.
Harrastaminen jatkuu omalla painollaan, joskin viime aikoina agilityt ovat ikävä kyllä jääneet erinäisistä syistä väliin (matka, sairastuminen, sovittuja tuuraamisia työn merkeissä ja vielä synttäritkin tulossa juuri tiistaipäivänä!). Se harmittaa. TOKOon ollaan ehditty vähän paremmin keskittyä. Ja muitakin pikkutemppuja ollaan harjoiteltu.
Perustreeniä tehdään koko ajan, esim paikkamakuuta ollaan vaikeutettu namin ja lelun heittelyllä. Kaula venyy, mutta muuten koira pysyy aloillaan :D Ollaan myös opeteltu noutamisen alkeita, lähinnä kapulan nostamista ja antamista. Ostin metallikapulan, niin hauva ei pureskele sitä. Toimii, mutta ei Melli kovin pitkään tykkää sitä kuljetella. Nostaa kuitenkin ja antaa käteen. Opetin myös kosketusalustan ja -kepin, ilmeisesti niistä voi olla myöhemmin hyötyä. Harjoitellaan myös peruuttamista ja kierimistä. Peruuttamisen Melli oivalsi oikeastaan heti, mutta kierimisen opettaminen on yllättävän vaikeaa!
Muutenkin sujuu ihan mallikkaasti. Melli kyllä karkaa joka kerta omasta aitauksestaan kun jätän sen vähän pidemmäksi aikaa yksin, mutta ei tee tuhojaan (koputan puuta). Kun tulen kotiin torun sitä ja sanon takaisin, se kävelee kiltisti takaisin aitaukseen (joudun kyllä avaamaan portin, se ei mahdu sisään siitä kolosta mistä tulee ulos!) ja menee sänkyyn. Sitten riisun ulkovaatteet ja menen tervehtimään. Sama show joka kerta :D Ei ehkä tyylikkäintä, mutta tästä on tullut jo perinne.
Kotona Melli puuhailee aika paljon omiaan, ei nuku enää yhtään niin paljon kuin ennen, mutta leikkii leluillaan ja syö puruluitaan ihan itsekseen. Ja tietenkin välillä torkkuu. En ole koskaan leikkinyt sen kanssa pyynnöstä, joten se ei ole oppinut kerjäämään huomiota. Muutenkaan se ei odota, että heti kun liikahdan, tapahtuu jotain kivaa. Se tekee elämästä helpompaa! Yöllä se korkeintaan avaa toisen silmänsä kun käyn vessassa, ja nukkuu tyytyväisenä 10 tunnin yöunia.
Melli rakastaa edelleen kaikkia ihmisiä ja pieniä lapsia erityisen paljon. Muut koirat on kivoja, vaikka jotkut vähän jännittääkin ensin. Koirapuistossa Melli kuitenkin keskittyy ihmisiltä saatavien kehujen ja halien keräilyyn, eikä leiki ihan yhtä innokkaana kuin ennen. Sopivan leikkikaverin sattuessa meno on kuitenkin vauhdikasta, ja se selvästi nauttii siitä, että on nopeampi ja ketterämpi kuin 90% muista koirista. Hauskinta on napata joku keppi suuhun ja juosta muita karkuun.
Ihmisrakkaudesta on myös ollut siinä mielessä etua, että Melli selvästi sopeutuu todella hyvin uusien ihmisten seuraan. Olin reissussa viisi päivää, ja Melli oli äitini luona tutussa hoitopaikassa, mutta myös yhden ystäväni luona kolme päivää. Oli heti solahtanut arkirutiinit paikalleen, eikä tyttö ollut hermostunut yhtään vaikka omistaja jätti. Jälleennäkemisen yhteydessä esitetty ilontanssi oli kyllä aika hienoa katsottavaa! Nyt kun olen ollut sairaana, lähellä asuva aussinomistaja otti Mellin ystävällisesti mukaansa koirapuistoretkelle. Neiti vähän ihmetteli kun en lähtenytkään lenkille mukaan, mutta mukisematta lähti puistotutun kanssa kävelylle. Aika kätevää, en nimittäin toivonutkaan hauvasta yhden ihmisen koiraa, vaan nimenomaan tällaista, joka tulee kaikkien kanssa juttuun. Nyt uskallan jo suunnitella kevääksi ulkomaanmatkaa.
Kaikin puolin oikein herttainen ja ihana on tuo tyttö!
