Sisarukset

Tänään leikittiin vähän alkeishakua metsässä ja painittiin sisarusten kanssa. Nyt koira nukkuu kuin tukki omassa pedissään. Liikkis!

Bändikuva!

Jäynä, Melli ja Nox

Jäynä, Melli, Nox ja Jippi

Lisäys edelliseen

Piti vielä sanomani, että kyllähän me eilen nähtiin myös lampaita. Melli tykkäsi niistä kovasti. Yritti leikittää, haukkuin ja näykki kuonosta. En nyt oikein tiedä onko tämä hyvä vai huono paimenkoirataipumuksen kannalta :D Lajintunnistus oli selvästi huteraa. Toisaalta Siivouspäivän yhteydessä se poimi "annetaan pois" lelulaatikosta suosikikseen lampaan kaikkien muiden pehmeiden joukosta. Ehkä siitä tulee vielä lammaskoira.

Onni on vapaus

Nyt on kyllä käynyt selväksi mikä tekee Mellin onnelliseksi. Savunilkka. Musti ja Mirri. Kuiva ja puolipilvinen sää. Toisten koirien pörheät hännät. Nakuna juoksentelu. Metsät. Tutkiminen. Oma peti. Lapset. Aikuiset. Koirapuistot. Kaivaminen. Kiltit koirat. Uudet jutut. Jalkapallon pelaaminen.

Näin muutamia mainitakseni. Tämä viikonloppu on täynnä näitä onnelliseksi tekeviä asioita. Eilen illalla lähdettiin Suomenlinnan-retkelle. Syksyllä siellä on kiva käydä, kun ihmisiä ja koiria on vähemmän ja tilaa enemmän. Otettiin mukaan eväitä, Melli, ja Mellin oma jalkapallo. Käveltiin pitkin saarta, koira sai juosta vapaana (nakujuoksua ei tosin sallittu, vaan hienot pinkit valjaat pysyivät päällä). Pentu käyttäytyy edelleen kuin unelma, kuuntelee jokaista sanaa, lukuunottamatta silloin kun pitää jahdata lintuja (pieni ongelma edelleen). Pelattiin futista, Melli kaiveli maata, tokoiltiin vähän ja muutenkin nautittiin lämpimästä säästä. Kotiin palattuamme koira simahti petiinsä jalat suorana sojottaen, eikä kuullut eikä nähnyt loppuiltana mitään. Retki teki siis tehtävänsä!

Melli poseeraa

Hauva juoksee

Äiti aina laittaa istumaan...

Tervetuloa linnaani... Jos olet pukeutunut pinkkiin!

Palkkaa paikallaolosta.

Ja taas mä jouduin poseeraamaan!

Tänä aamuna lähdettiin taas uudelle retkelle. Tällä kertaa Mustin ja Mirrin kautta (Kauheat herkku- ja leluostokset taas.. Ja punnitus, Melli painaa 9,5 kg!) Kampista bussilla kohti Suvisaaristoa. Siellä luvassa oli juoksentelua, kaivamista, kastelukannulla leikkimistä (ihan suosikki!), juoksemista sekä sieniretki. Pentu oli niin innoissaan metsässä juoksemista että veti hepuliympyrää ja hyppi puunrunkojen yli. Yhtä iloinen se ei ole edes muiden koirien kanssa touhutessaan! Täytynee metsäretkeillä useammin.. Eikä se koskenutkaan sieniin! Muuta kuin tassuillaan...

Melli on Malli!

Kastelukannu, elämäni valo!

Nyt hauva on taas niin puhki, ettei meinannut jaksaa leikkiä lempilelullaan, kongilla, jonka sisällä on herkkuruokaa. Omistaja on taas sitä mieltä, että klo 21 ei nukuta vaan puuhataan, jotta klo 22.30 ei ole sitten täydet energialatingit! Vaikka siitä tuskin on tämän päivän jälkeen pelkoa. Huomenna meiningit onneksi jatkuvat kun lähdetään vähän kokeilemaan hakua Nurmijärven suunnille. Luvassa lisää metsäilyä siis! Lisäbonuksena sisaruspaini. Odotettavissa uninen pentu myös huomisillalle.

Yökyläilyä, ihmisjoukkoja ja leikkimistä

Meilläpäs on ollut niin kiireistä, ettei olla blogiakaan ehditty päivittelemään! Kuviakaan ei ole pitkään aikaan laitettu, tänään nyt sitten vähän enemmän.

Neiti Mellistä on tullut jo iso tyttö. Se leikkii sujuvasti koirapuistossa, ei juuri enää arastele muita koiria (paitsi niitä, jotka käyttäytyvät jotenkin äkkiväärästi tai ovat hassun näköisiä), pystyy olemaan neljäkin tuntia yksin ja bonuksena, se on oppinut pureskelemaan porttiaan kiinnipitävän narun poikki, joten se on hyvin konkreettisestikin lentänyt pesästä.. Houndini! Onneksi mitään tuhoja ei ole tehty, se vaan odottaa kiltisti eteisen ovella.

Mitä uutta siis on tapahtunut? No ainakin se, että Melli on ollut kaksi kertaa yökylässä! Äidin luona jopa kaksi yötä, ja Vilkkeen kotona yhden. Äidin koti oli tietenkin etukäteen tuttu, ja yökyläilyyn tuli mahdollisuus kun minulla oli iltamenoa. Melli on myös viettänyt päiviä samassa paikassa päivähoidossa, kun olen joutunut istumaan yliopistolla tiiviisti tällä viikolla. On kiva kun on koiranhoitoapuja! Tuntuu, että Melliä vaihtelu vaan virkistää. Vilkkeen luo Melli meni ihan tarkoituksella kokeilemaan, miten yökyläily onnistuu jos paikka ei ole etukäteen tuttu. Helpointa oli toteuttaa suunnitelma toisen koiranomistajan kanssa, jolla on vielä pentuaitaus kotona. Käytiin siis illalla leikittämässä hauvat kunnolla ja sitten kumpikin sai viedä kuraisen ja väsyneen pennun kotiinsa. Vilke oli täällä yötä varsin kiltisti, vähän vikisi ja hiukan oli levoton yöllä, mutta nukkui Mellin paikalla ja pureskeli luita ihan tyytyväisenä. Mellilläkin oli ilmeisesti mennyt hyvin, ei pissejä sisälle, ei kovin paljoa itkemistä eikä valvomisia. Hyvä, että tuli testattua! Aamulla vaihdettiin pennut takaisin, kumpikaan ei ollut moksiskaan. Melli sai myös Vilkkeeltä paljon hienoja lahjoja, mukaan lukien mahtavat pinkit valjaat! :)

Yökyläpoika

Valjastetut söpöläiset!

On ollut kivaa kun pentu kasvaa. Melli osaa kotona ottaa ihan iisisti ja on tyytyväisen tuntuinen ulkoilumääriinsä. Se ei tunnu ollenkaan saavan tarpeekseen koirapuistoista, mutta yritetään kuitenkin joka päivä käydä myös hihnakävelyllä, jatkaa tokopuuhasteluita ja leikkiä ihan kahdestaankin. Eilen pelattiin futista tuossa lähikentällä, kun paikalle sattui luokallinen (ehkä) kolmasluokkalaisia. Sanoin muutamalle, että Melli on ihan kiltti, sitä saa silittää. Lopulta koko luokka oli koiran ympärillä paijaamassa. Ja mitä tekee pentu? Makaa selällään keskellä lapsilaumaa aivan onnesta soikeana! Lapsiin sosiaalistaminen on selvästi onnistunut..

Koirapuistot <3

Paras leikkikaveri, jonka kanssa... 

Riehutaan!

Hengaillaan!

Käydään baareissa!

Ja taas riehutaan!

Sit me vaan ollaan aika ylisöpöjä...

Sanoiko joku söpö?!

Mä luulen, että ne sanoi kyllä komea!

Välillä käytän kylmästi hyväksi sitä, että asutaan ihan leikkipuiston vieressä. Kun aidan taa menee kävelemään pennun kanssa, yleensä tulee aina rapsuttajia paikalle. Toimii, väsyttää hauvan ja ilahduttaa omistajaa ja lapsia! Väsyttämiseen muutenkin ihmisjoukot ovat olleet mitä oivallisimpia. Välillä käydään kaupungilla ihmettelemässä, fyysistä rasitusta ei juuri lainkaan, mutta hajut, rapsutukset, äänet ym ovat niin uuvuttavia, että sen jälkeen on hyvä mennä kotiin nukkumaan!

Uusi juttu on myös ollut pennun ottaminen mukaan kahviloihin ja ravintoloihin. Netissä on hyvä lista koiraystävällisistä kahviloista ja ravintoloista, jota olen käyttänyt hyväksi. Tuon listan paikkojen lisäksi moniin muihinkin saa viedä hyväkäytöksisen koiran, mutta kannattaa aina soittaa etukäteen. Melli on nyt käynyt Siltasen brunssilla (paljon herkkuja lattialla...), Mokossa ja Fubukissa lounaalla (hyvin meni, Moko on tosi hyvä siitä, että siellä on paljon tilaa), sekä Chaplinissa pelaamassa biljardia (musiikki ei ole liian kovalla ja sivupöydät on tosi rauhallisia, siellä oli hyvä ottaa torkut!). Haave koirasta, jonka voi ottaa mukaan mihin tahansa alkaa olla todellisuutta! Melli on myös muutaman kerran odotellut hetken sellaisten kauppojen edessä, joiden sisältä pystyy tarkkailemaan mitä koira puuhaa. Ei se innoissaan jää odottamaan, liikuskelee vähän, mutta ei tee mitään epätoivoista eikä itke. Hyvä alku! Tarkoitus ei ole tosiaan siis sitä pitkiä aikoja seisotella missään, mutta on kiva, jos se pystyy odottamaan maitopurkin hakemisen ajan. Meidän kadun Alepasta oli kuulemma vielä luvattu, että koira saa odottaa tuulikaapissa, mikä on tietenkin ehdottomasti hyvä juttu.

On se aika ihana otus. Mutta nuo murtautumistaidot eivät kyllä ole plussaa! Tänä aamuna luettiin vierekkäin Hesaria. Onneksi Mellille kelpaa eilinenkin lehti.

Saanko lukea?

Melkein koko lehti jo valmis!

Arkirutiinit ja festivaalimenot

Ohhoh, onpas ollut kirjoitustaukoa, vaikka koko ajan kaikkea tapahtuukin. Isoin mullistus oli ehkä se, että Melli lähti viime lauantaiaamuna ilman minua mökille. Jännitti vähän, miten reissu sujuu, ja miten kestän olla neljä päivää ilman pikkuotusta, mutta hyvin meni molemmin puolin. Melli oli kilttinä tyttönä kaivellut äidin kukkapenkit ja mutustellut mattoja ja minä puolestani pääsin pyöräilemään ja iltamenoihin :) Molemmat olivat tyytyväisiä.

Rutiinit ovat alkaneet muodostua. Päivään mahtuu ulkoiluja 5-7, riippuen niiden pituudesta. Aamusta heti heräämisen jälkeen Melli saa aamiaisen ja siitä suoraan käydään asioilla kadun varressa. Sitten on puuhailua, yleensä se leikkii ja mutustelee porkkanaa seuraavaa pidempää ulkoilua odotellessaan. Aamupäiväulkoilun tavoite on väsyttää pikkuinen, joten etsitään yleensä leikkiseuraa, tai muuten puuhaillaan enemmän ulkosalla noin tunti-puolitoista. Tämän jälkeen hauva jää usein pariksi tunniksi yksin nuokkumaan. Päivällä taas lounaan jälkeen lyhyempi ulkoilu, samoin kuin iltapäivällä (puoli tuntia tai allekin, riippuu vireystilasta). Välissä on kongilla leikkimistä ja muuta puuhailua ja uinumista. Alkuillasta yleensä tehdään jotain erityisempää, tavataan kavereita, käydään jossain uudessa paikassa tai mennään koirakouluun. Joskus alkuillankin ulkoilu on lyhyempi, jos tiedossa on kunnon iltapainit. Yleensä tavoite on joka tapauksessa pitää koiraa hereillä klo 18 lähtien aina nukkumaanmenoon saakka. Iltaruoan aikataulu on vähän vaihdellut, mutta tarkoitus on syöttää hauva kohtuullisen alkuillasta, mutta ei kuitenkaan juuri ennen mitään massiivisia riekuntoja. Illan touhujen jälkeen käydään vielä viimeisen kerran pissillä noin klo 23 ja sitten vaan päät tyynyyn ja nukkumaan. Herätys tulee siinä klo 7-7.30, eli aika inhimillisiin aikatauluihin on päästy! Jos joku tätä lukee, voitte kommentoida tuota aikataulua ja puuhailun määrää mielellään :)

Mitään erityisiä uutisia ei ole. Koirakoulu sujuu hyvin, ja Melli tottelee, vaikka ympärillä touhuaa kahdeksan muuta pentua. Jäätiin vielä keskiviikkona varsinaisen koulun jälkeen häiriökoiriksi luoksetuloharjoituksiin toisen aussipennun kanssa ja harjoiteltiin siinä sitten itsekin luoksetuloa häiriön kera. Sujui vallan mainiosti, ainoa minkä luota Melli ei malttanut pois oli mahtava lelu, joka oli myös Hazelmoor-tytön lemppari. Tarkoitus on nyt sitten hakea meillekin sellainen Mustista ja Mirristä! Toinen leluhankinta oli tämänpäiväinen pieni jalkapallo, jota aiotaan testata tänään illalla. Melli on nimittäin aivan futishullu!

Eilen nähtiin vähän väkijoukkoja, täällä lähistöllä oli Rööperi-festarit, joissa oli tietenkin paljon ihmisiä ja musiikkia. Melli paistatteli huomion keskipisteenä ja leikki muiden koirien kanssa. Oli se aika tohkeissaan, mutta kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin ilta. Kiltti tyttö malttoi istua ravintolan terassillakin syömisen ajan nätisti kaiken puuhailunsa jälkeen. Illalla maistui uni, kerrankin :)

Kuvia en ole muistanut nyt ottaa, otan sen taas projektiksi! Tänään nappasin yhden foton.

Louis Vuittonin syysmallistoa esittelemässä.

Perusmenoa

Elämään kuuluu perusarkea tällä hetkellä. Lukuisia ulkoiluita, leikkejä, koirakavereihin tutustumista ja pientä tokoilua. Eilen aloitimme koirakoulun, jossa tehtiin vähän pennun rauhoittamisharjoituksia (Melli oli kyllä valmiiksi jo rauhallinen..), istumista, maahanmenoa ja paikallaanoloa. Oli kiva, että kaikki jutut sujuivat ryhmässä yhtä mallikkaasti kuin kotikentälläkin. Paikallaanolo oli kyllä hankalampaa hihnan kanssa kuin ilman, mutta ei siinäkään mitään suurta ongelmaa ollut. Koulun jälkeen jäätiin vähän taas pentupainimaan. Eilen oli muutenkin luksuspäivä koirakohtaamisten suhteen, sillä aamukävelyllä tavattiin jopa kaksi tuttua pentua, ja kummankin kanssa satuttiin sellaiseen paikkaan, että saivat riehua ilman hihnaa. Tyytyväinen pentu tuhisikin sitten melkein koko iltapäivän, ja vielä tyytyväisempi omistaja sai töitä tehtyä!

Kaikki on siis mennyt tähän saakka todella hyvin. Koira tottelee kieltoja ja käskyjä, syö hyvin ja nukkuu hyvin, osaa käyttäytyä (paitsi jos on ylienerginen, sitäkin on nähty!) ja on vaan tosi kiva. Tuntuu edelleen, että sain juuri oikean pennun. Melli on aktiivinen ja tykkää kovasti leikkiä ja tehdä mieliksi, mutta osaa tosi hyvin myös rauhoittua. Se ei valita yhtään, vaikka jää yksin, olen jopa testannut niin että sidon sen remmistä rappukäytävään ja käyn kotona hakemassa jotain. Ei ääntäkään. Nyt vaan toivotaan että hyvä meininki jatkuu ja tietenkin että iho-ongelmat eivät jatkossa vaivaa!

Sisaruspainit

Elämä on asettunut normaaleihin uomiinsa täällä kotona vähitellen. Yöt nukutaan kokonaan pissimättä, mikä on mahtavaa ja tekee omistajasta hyväntuulisen. Muutenkin sisäsiisteys on hyvällä mallilla, lähtökohtaisesti kaikki tehdään ulos, ellei omistaja äidy laiskaksi ja venytä ulos lähtemistä.. Melli karkailee välillä aitauksestaan, mutta on muuten kiltisti. Hampaita käytetään edelleen vähän liikaa..

On yllättävän hauskaa asua pennun kanssa näin keskustassa. Joka päivä tavataan kivoja ihmisiä ja koiria. Eilen aamulla pelattiin melkein tunti futista kahden 10-vuotiaan pojan kanssa lähikentällä. Toissapäivänä tavattiin mm. superkiltti irlanninsusikoira. Oikeastaan joka päivä Melli on päässyt tutustumaan uusiin koiriin ja leikkimään, mutta samalla ollaan myös saatu harjoitella muiden koirien ohittamista kadulla ihan urakalla!

Hihnassa kulkeminen sujuu pääasiallisesti hyvin. Melli on suurimmaksi osaksi lakannut jahtaamasta kengännauhoja ja hihnaakin pureskellaan vaan kun on aivan liikaa energiaa. Se on myös oppinut että nätistä kävelemisestä voi pudota makupala jos toinenkin, joten ottaa kivasti kontaktia myös kadulla.

Muita oppeja on maahanmeno, joka alkaa vähitellen sujua. Muuten ollaan harjoiteltu vanhoja juttuja, istumaan jäämistä liikkeestä ja sitä, että kierrän koiran kun se istuu. Sujuu molemmat kohtuullisen mallikkaasti. Nyt mietinkin mitä muuta keksitään. Vanhoja juttuja tietysti toistetaan koko ajan samalla, mutta sitten kun maahanmeno on yhtä varma kuin istuminen, olisi kiva miettiä seuraavaa. Ehkä se on se seisominen. Mutta sitä en ole oikein osannut koskaan kunnolla opettaa... Pentutoko tulee tarpeeseen!

Tänään oltiin Wirneen porukalla rallytokopäivää viettämässä. Olisi ollut kiva kokeilla koko rataa sillä tavalla kevyellä kädellä, mutta siitä ei tullut mitään, kun se oli auringossa! En taas ajatellut koko juttua ja yritin viedä Melliä sinne.. Ei hyvä idea! Nyt sen silmänympärykset taas vähän punoittavat, vaikka noita muutamaa rataminuuttia lukuunottamatta oltiin koko ajan varjossa. Hauva on kuitenkin onnellinen, koska sai painia sydämensä kyllyydestä. Kyllä on väsyttänyt melkein koko illan iltakävelyä lukuunottamatta!

Iltakävelyllä vastaan tuli muuten taas vanha jännityksenaihe. Skeittarit. Skeittilaudoista lähtee aika kova ääni kun niitä hakkaa betoniparkissa. Katseltiin niitä sitten aika pitkään ja syötiin makupaloja. Luulen, että aika iso osa kammosta lähti jo, mutta jatkamme siedätystä. Onneksi parkki on tuossa ihan lähellä niin voidaan käydä ihmettelemässä säännöllisesti.