Monday, July 27, 2015

Harvinaista herkkua!


Pahoittelut niille, jotka yrittävät tätä seurata, laiska olen päivittämään..

Nyt kuitenkin jotain pientä. Kaikki on mennyt Mellin kanssa hyvin ja neiti on jo täyttänyt kokonaisen vuoden. Juoksut meni yllättävän ok, mutta sen jälkeen oli parin kuukauden masennuskausi, jolloin leikki ei juuri maistunut. Nyt riehuttaa sitäkin enemmän. Kumma kyllä nyt tuntuu siltä, että aiemmin rauhallisesta pennusta on nyt tullut vilkkaampi aikuinen ja keskittymiskyky välillä rakoilee. Tämä näkyy esimerkiksi agilityssä, jossa odottaminen ennen lähtökäskyä on muuttunut haastavaksi!

Tyttöni mun!
Keppi meni tonne, mutta en varmasti kastele tassujani.
Toi hullu rottweiler upotti itsensä tonne kylmään, mutta minä en!
1-vuotisposeeraus.

Metsäneiti

Melli 1 vuotta ja Samu 5 kk, tasavahva pari :)

Kasipallo, paras pallo!
Käydään siis edelleen viikoittain agilityssä ja tokoa treenaillaan itseksemme. Palkattomuutta ollaan harjoiteltu ja se alkaa vähitellen sujua. Käytiin toisissa epiksissäkin, ja tuntui että sekä koira että omistaja olivat vähän hukassa.. Olen vähän alkanut miettiä, että jos kuitenkin alettaisiin mieluummin rallytokoa harjoitella ja sitten mahdollisesti siinä kisata, kun en vaan löydä itsestäni sitä pilkunviilaajaa mitä tokossa vaaditaan.. Mietin nyt asiaa ja yritän päästä syksyllä rallytokoryhmään jos aikataulut natsaa.
ATD:n tokoepikset, kaukokäskyt, kuva Annika Lindström

ATD:n tokoepikset, kaukokäskyt, kuva Annika Lindström

 
ATD:n tokoepikset, hiippailua, kuva Annika Lindström


Sunday, January 11, 2015

Talven touhut

Talveen on kuulunut lumipallojen heittelyä, lelujen noutamista, toko-harjoituksia, leikkimieliset toko-kisat nakkiluokassa (165,5 pistettä, oltiin tosi ylpeitä! Ohjaaja oli ihan pihalla, mutta koira teki mitä pyydettiin..), keikka pieneläinklinikalle (Ikävä haava koivessa laiturilla liukastelemisen seurauksena), rusakkojahtia (koira pysyy nykyään kiinni puistossa), agilityä (Hyppy, hyppy, putki! Sujuu jo!) sekä muuta mukavaa. Tässä muutama tunnelmakuva, omistaja on ollut kovin laiska kameran kanssa.

Ihan terve koira se on. (Paitsi tässä tassu pipi!)

Siis oikeasti ihan normaali.

Osaa se poseeratakin.

Eri asennoissa myös!

Joskus on paistanut aurinkokin..

Ja ei, manaajaa ei tarvinnut kutsua paikalle..

Rotikkakaveri hoiti sen homman.

Varjo jahtaa!

Kumpi on parempi puoli? Tämä...

Vai tämä?

Ehkä kuitenkin suoraan edestä.

Thursday, December 11, 2014

Joulu tulee

Juu, taas on aikaa kulunut. On se vaan hyväksyttävä, että arki vie eteenpäin niin kovaa tahtia, että ei paljon pentupäivityksiä ole tullut tehdyksi. Kuviakaan ei ole, kun koko ajan on vaan niin pimeää! Joitakin aiemmin otettuja kyllä löytyy, laitetaan ne nyt tähän.


Kera siskojen

Mamma ja lapsia

Siskokset (eikä tunnelma oikeasti ollut yhtään masentunut!)

Joutsenten bongailua

Ihanat leikit

Etpäs saakaan kiinni!


Päivittämättömyys ei tarkoita, etteikö elämä hauvan kanssa olisi menossa myös vauhdilla eteenpäin. Melli on jo iso roikale, mutta edelleen kiltti kuin mikä. Maaginen seitsemän kuukauden rajapyykki iskee ensi viikolla, odotan teinikapinaa.

Harrastaminen jatkuu omalla painollaan, joskin viime aikoina agilityt ovat ikävä kyllä jääneet erinäisistä syistä väliin (matka, sairastuminen, sovittuja tuuraamisia työn merkeissä ja vielä synttäritkin tulossa juuri tiistaipäivänä!). Se harmittaa. TOKOon ollaan ehditty vähän paremmin keskittyä. Ja muitakin pikkutemppuja ollaan harjoiteltu.

Perustreeniä tehdään koko ajan, esim paikkamakuuta ollaan vaikeutettu namin ja lelun heittelyllä. Kaula venyy, mutta muuten koira pysyy aloillaan :D Ollaan myös opeteltu noutamisen alkeita, lähinnä kapulan nostamista ja antamista. Ostin metallikapulan, niin hauva ei pureskele sitä. Toimii, mutta ei Melli kovin pitkään tykkää sitä kuljetella. Nostaa kuitenkin ja antaa käteen. Opetin myös kosketusalustan ja -kepin, ilmeisesti niistä voi olla myöhemmin hyötyä. Harjoitellaan myös peruuttamista ja kierimistä. Peruuttamisen Melli oivalsi oikeastaan heti, mutta kierimisen opettaminen on yllättävän vaikeaa!

Muutenkin sujuu ihan mallikkaasti. Melli kyllä karkaa joka kerta omasta aitauksestaan kun jätän sen vähän pidemmäksi aikaa yksin, mutta ei tee tuhojaan (koputan puuta). Kun tulen kotiin torun sitä ja sanon takaisin, se kävelee kiltisti takaisin aitaukseen (joudun kyllä avaamaan portin, se ei mahdu sisään siitä kolosta mistä tulee ulos!) ja menee sänkyyn. Sitten riisun ulkovaatteet ja menen tervehtimään. Sama show joka kerta :D Ei ehkä tyylikkäintä, mutta tästä on tullut jo perinne.

Kotona Melli puuhailee aika paljon omiaan, ei nuku enää yhtään niin paljon kuin ennen, mutta leikkii leluillaan ja syö puruluitaan ihan itsekseen. Ja tietenkin välillä torkkuu. En ole koskaan leikkinyt sen kanssa pyynnöstä, joten se ei ole oppinut kerjäämään huomiota. Muutenkaan se ei odota, että heti kun liikahdan, tapahtuu jotain kivaa. Se tekee elämästä helpompaa! Yöllä se korkeintaan avaa toisen silmänsä kun käyn vessassa, ja nukkuu tyytyväisenä 10 tunnin yöunia.

Melli rakastaa edelleen kaikkia ihmisiä ja pieniä lapsia erityisen paljon. Muut koirat on kivoja, vaikka jotkut vähän jännittääkin ensin. Koirapuistossa Melli kuitenkin keskittyy ihmisiltä saatavien kehujen ja halien keräilyyn, eikä leiki ihan yhtä innokkaana kuin ennen. Sopivan leikkikaverin sattuessa meno on kuitenkin vauhdikasta, ja se selvästi nauttii siitä, että on nopeampi ja ketterämpi kuin 90% muista koirista. Hauskinta on napata joku keppi suuhun ja juosta muita karkuun.

Ihmisrakkaudesta on myös ollut siinä mielessä etua, että Melli selvästi sopeutuu todella hyvin uusien ihmisten seuraan. Olin reissussa viisi päivää, ja Melli oli äitini luona tutussa hoitopaikassa, mutta myös yhden ystäväni luona kolme päivää. Oli heti solahtanut arkirutiinit paikalleen, eikä tyttö ollut hermostunut yhtään vaikka omistaja jätti. Jälleennäkemisen yhteydessä esitetty ilontanssi oli kyllä aika hienoa katsottavaa! Nyt kun olen ollut sairaana, lähellä asuva aussinomistaja otti Mellin ystävällisesti mukaansa koirapuistoretkelle. Neiti vähän ihmetteli kun en lähtenytkään lenkille mukaan, mutta mukisematta lähti puistotutun kanssa kävelylle. Aika kätevää, en nimittäin toivonutkaan hauvasta yhden ihmisen koiraa, vaan nimenomaan tällaista, joka tulee kaikkien kanssa juttuun. Nyt uskallan jo suunnitella kevääksi ulkomaanmatkaa.

Kaikin puolin oikein herttainen ja ihana on tuo tyttö!

Sunday, October 19, 2014

Ohhoh!

Voi kääk. Otin hauvasta juuri 5 kuukautispotretteja, ja nyt huomasin, että viime päivityksestä on jo tasan kuukausi aikaa. Törkeää toimintaa. Mutta puolustuksekseni, meillä on ollut niin paljon ohjelmaa, että blogi on ollut viimeisenä mielessä.

Ollaan aloitettu rallytoko, agility ja toko. Huhhuh. Tykätään kaikesta, mutta erityisesti agility innostaa. Ainiin ja paimennustakin kokeiltiin, ja se oli myös superhauskaa. Aargh! Tämä on juuri se ongelma, kuinka revetä joka suuntaan?!

Lampaat on kivoja!

Me käytiin just paimentamassa! Dia ja Melli

Muutakin ohjelmaa on ollut. Käytiin mökillä ja maatilalla tällä viikolla. Melli tykkäsi erityisesti possujen maistelusta. Possut nääs söivät herkullisia aterioita, joiden jämät jäivät kärsien päälle. Siitä oli sitten kätevä nuoleskella herkut pois...

Majavanpesä tsekattu.
Leiki mun kaa!
Mä näin just possun!!
Mitäköhän muuta? Kaikkea mahdollista ollaan tehty, välillä mietin, että olisi varmaan hyvä elää sitä ihan perusarkea koiran kanssa, ettei se ajattele, että koko elämä on pelkkää juhlaa :D Kulunut viikko oli kyllä ihan huikea hurtalle. Sunnuntaina paimennus, maanantaina mökille, torstaina takaisin ja suoraan rallytokoon. Perjantaina maatilalle, lauantaina takaisin ja sunnuntaina Wirneen porukalla hakutreenit. Huhhuh.

Oonko mä söpö?
Entä näin?
Mitään erityisiä ongelmia ei ole Mellin kanssa ilmennyt, joskin se selvästi nyt jo vähän testailee tarvitseeko kaikkea tehdä mitä pyydetään.. Toistaiseksi on kuitenkin vielä tehnyt. Ainoa ikävämpi tempaus oli se, että se on nyt tällä viikolla kaksi kertaa varastanut ruokaa pöydältä. Ei hyvä! Tämä siis paikoissa, joissa oli matalahkot pöydät.. Mutta silti. Toisella kerralla komensin ihan kunnolla ja heitin pennun selälleen. Josta se ei ollut juuri moksiskaan, kumma kyllä. Vastusti ja huusi siis kyllä, mutta ei tuntunut ottavan asiaa lopulta juuri minään. Hmm. Se ei olekaan niin pehmo kuin kuvittelin..













Sunday, September 28, 2014

Syksy ja suuri koiranpentu

Melli on jo suuri ja pitkäkoipinen! Ja edelleen mielettömän utelias tutkimusmatkailija. Se ei ole enää niin kiltti kuin aiemmin olen mainostanut, esimerkiksi koirapuistosta lähteminen ei ole enää niin yksinkertaista kuin ennen.. Luoksetulot sujuvat kyllä mutta kiinniottaminen onkin jo asteen verran vaikeampaa :D Yritän nyt ottaa sitä aina välillä pantaan ja päästää taas vapaaksi sekä leikkiä lelulla aina portin ulkopuolella, jotta lähteminen olisi piirun verran hauskempaa. Toivottavasti lääkkeet tepsivät!

4 kk portretti
Muita muutoksia on se, että pentu selvästi nukkuu vähemmän kuin ennen, ja puuhailee enemmän itsekseen. Se esimerkiksi leikkii pallolla yksin pitkiäkin aikoja.

Koirakoulu loppui nyt, ja ensi viikolla alkaa rallytoko-kurssi. Ollaan lisätty liikerepertuaariin seisominen, jota on mielestäni aika vaikea opettaa sekä maahan-istu-etäkäskyt (hyvin läheltä), joita on myös hankala opettaa ilman, että tassut siirtyvät. Paikallaanolo sujuu tosi hyvin, seuraamisen kanssa on tekemistä ja sivulletulo suoraan edestä menee edelleen hypyn kautta vähän sinnepäin. Vahvin juttu on edelleen istuminen ja luoksetulo, liikkeestä istumaan jääminen sujuu ja luoksetulossa koira tulee varpaille istumaan :D

Uusia elämyksiä ei ole nyt kertynyt kovinkaan paljoa, mutta vanhoja on toisteltu. Ainoa isompi uusi juttu oli käynti Rajasaaressa, joka meni (tietenkin) todella hyvin. Melli saa joka kerta liikennevälineissä kehut siitä, miten rauhallinen ja hyväkäytöksinen on. Kaupungilla on pyöritty jonkin verran ja muutenkin sosiaalisia taitoja on pidetty yllä. Kaikki pureskeluajat ovat nyt ainakin toistaiseksi takanapäin, ja sisäsiisteyttä on kestänyt reilusti yli kuukauden yhden kerran pienellä lipsahduksella. Elämä on siis kohtuullisen helppoa kiltin pienen pennun kanssa!

Rajasaaressa

Poseerausta Rajasaaressa

Oli niin hauskaa!

Lepäilemässä

Sunday, September 7, 2014

Sisarukset

Tänään leikittiin vähän alkeishakua metsässä ja painittiin sisarusten kanssa. Nyt koira nukkuu kuin tukki omassa pedissään. Liikkis!

Bändikuva!

Jäynä, Melli ja Nox


Jäynä, Melli, Nox ja Jippi

Lisäys edelliseen

Piti vielä sanomani, että kyllähän me eilen nähtiin myös lampaita. Melli tykkäsi niistä kovasti. Yritti leikittää, haukkuin ja näykki kuonosta. En nyt oikein tiedä onko tämä hyvä vai huono paimenkoirataipumuksen kannalta :D Lajintunnistus oli selvästi huteraa. Toisaalta Siivouspäivän yhteydessä se poimi "annetaan pois" lelulaatikosta suosikikseen lampaan kaikkien muiden pehmeiden joukosta. Ehkä siitä tulee vielä lammaskoira.